Kuvapläjäys Hong Kongista

Reissua jäljellä kaksi päivää. Kylläpä kahdeksan viikkoa menee nopeasti! Parhaillaan pakkaillaan rinkkoja toiseksi viimeistä kertaa. Huomenna lennetään Bangkokiin, jossa vietetään vielä pari yötä ennen kotiinpaluuta. Hong Kongin majapaikka osoittautui ihan hyväksi. Meillä on todella simppeli n. 8 neliön huone ja wc+suihku, mutta sijainti on erinomainen: vain parin minuutin päässä metropysäkistä. Oltiin paikkaan lopulta erittäin tyytyväisiä, vaikka tämä tosi alkeellinen onkin. Meillä on huoneessa jääkaappi, niin ollaan voitu ostaa lähimarketista aamu- ja iltapalaa. On ollut ihana käydä ostamassa ruokaa isosta ruokakaupasta! Ollaan pitkään voitu käydä ostoksilla vain kioskeissa ja pienissä 7-eleven kaupoissa. Oli tosi hauskaa vain kierrellä ja katsella marketin valikoimaa. 

Taas varhainen herätys tiedossa huomenna ja kello on jo paljon, mutta tässä pikainen päivitys meidän Hong Kongin vierailusta.

Hong Kongin katukuvaa. Vähän huonoja kuvia, mutta antaa vähän käsitystä ihmisvilinästä. Joka puolella ihmisiä, valaistuja mainoksia ja tekstejä kiinaksi. Mukavaa vaihtelua rauhallisen saarielon jälkeen! Meitä odotti täällä myös n. 10 asteen lämpötilan lasku. Vaikka lämpötila onkin ollut 20 ja 25 asteen välissä, ollaan kyllä vähän paleltu. Farkut ja pitkähihaiset ovat päässeet käyttöön.

 

Victoria Peakilta auringonlaskussa ja iltapimeällä napsittuja kuvia. Hong Kong on suuri! Pilvenpiirtäjiä näkyi joka suunnassa. Manhattan tuntuu nyt aika pieneltä tähän verrattuna!

Vasemmalla kahvihetki Starbucksissa. Joulupipari ei tietenkään maistunut aidolta :( Oikealla kuva sukulaistapaamisesta. Laurin siskon poika Ville on tyttöystävänsä kanssa yli 5 kuukauden maailmanympärysmatkalla ja parhaillaan Hong Kongissa. He sattuivat huomaamaan facebookista että mekin ollaan Hong Kongissa ja sovittiin tapaaminen lounaan merkeissä. Käytiin lounaan jälkeen hienossa Hong Kong puistossa, kuvassa Mari, Ville ja Lauri.

Yhtenä päivänä mentiin cable carilla katsomaan kuuluisaa suurta buddha patsasta ja sen vieressä olevaa luostaria.

Buddha pilkistää jo. 

Kokeiltiin myös luostarin suositeltua kasvislounasta.

Luostarista.

 Junk boat

Väkeä piisaa! Huomattiin heti tänne tullessa että ihmiset ovat todella töykeitä! Palveluammateissakaan olevat eivät hymyile tai juurikaan tervehdi. Filippiineillä ehti tottua siihen, että herroitellaan ja rouvitellaan, kun taas täällä jos esim. kysyy virkailijalta neuvoa, hän voi jättää kysyjän täysin huomiomatta. Eikä kyse tunnu olevan kielimuurista. Oikealla kuva Dim Sumeista, joka on täällä suosittu "ruokalaji". Kyseessä on pieniä napostelupaloja (esim. dumplingit joihin tutustuttiin jo Kuala Lumpurissa) joita syödään teen kanssa. Kuultiin että Hong Kongissa on maailman halvin Michelin tähden ravintola, ja käytiin kokeilemassa sitä. Menu koostuu pelkästään Dim Sumista. Jouduttiin jonottamaan ulkopuolella puolisen tuntia. Ruoka oli ihan hyvää ja laskukin oli edullinen, 13 euroa.

Yllä kuvia meidän tämänpäiväisestä käynnistä Chi Lin luostarissa ja Nan Lian puistossa.

Tänään käytiin katsomassa Symphony of lights -valoshow rannassa. Ranta oli tosi upea pilvenpiirtäjineen ja valoineen, mutta valoshow itsessään oli vähän pettymys.

Huomenna palataan siis aloituspisteeseen, ja pian koittaa paluu Suomeen. Meillä on ollut ihan mahtava reissu! Tosi paljon hyviä muistoja saatiin :) Pidempäänkin olisi kyllä viihtynyt, mutta toisaalta ihana palata kotiinkin. Hartiat alkaa olla taas jumissa rinkan kantamisesta. Täytyy varmaan käydä vielä vähän hieronnoissa Bangkokissa... Rinkat pursuaa jo yli, mutta ehkä saadaan vähän vielä tungettua tuliaisia ja ostoksia viimeisiin rakoihin! 

Hejdå, pian nähdään!!

Bohol Beach Club

Viimeinen päivä Panglaon saarella kului Bohol Beach Club resortin rannalla. Oltiin luettu netistä muiden matkablogeista että kyseisen resortin edustalla ranta on tosi upea, mutta että sinne täytyy maksaa 500 peson (n. 9 euron) pääsymaksu. Juteltiin meidän resortin omistajan kanssa, ja hän kertoi ettei täällä ole mitään yksityisiä rantoja, eikä Bohol Beach Club oikeasti voi rahastaa siitä jos joku kävelee tai käy uimassa heidän resortin edustalla. He voivat ottaa maksua vain siitä jos joku kulkee heidän resortinsa läpi päästäkseen rannalle. Tästä vinkistä viisastuneina mentiin rantaan vähän pidemmältä, ja käveltiin rantahiekalla Bohol Beach Clubin kohdalle. Ja säästettiin 1000 pesoa! Uskomatonta, ettei muut ihmiset ole tajunneet tehdä samaa. Mekin oltiin kyllä etukäteen ihan siinä uskossa että ranta on yksityinen ja maksaa siksi. 

Ranta oli kyllä kaikista reissun rannoista mahtavin. Vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohja tuntui sametilta jalkapohjien alla.

Yleisön pyynnöstä, matkalle mukaan toimitetut Suomi-tatskat pääsivät kuvaan.. 

Vielä yhdestä resortin kisuista kuva :) 

Sitten koittikin jälleen kerran aika jättää hyvästit ja siirtyä seuraavaan kohteeseen. Matkattiin edellispäivänä laivalla takaisin Cebun kaupunkiin ja sieltä reilun tunnin kestävällä lennolla Manilan lähellä sijaitsevaan Clarkiin. Hankalien lentoaikataulujen vuoksi vietetään kaksi yötä täällä Clarkissa. Koska meidän lento oli Clarkissa illalla, ja lento Hong Kongiin lähtee seitsemältä aamulla, ei tänne jäänyt kuin yksi kokonainen päivä kulutettavaksi. Haluttiinkin majapaikka jostain lentokentän läheltä. Lentokentän lähistön hotellitarjonta oli vähän kehno. Päädyttiin vähän kalliimpaan hotelliin, ajateltiin että saataisiin vähän luksusta tähän väliin. Ja voi että kuinka me petyttiin meidän hotelliin. Hotelli on nimeltään Fontana. Tämä on varmasti joskus 80-luvulla ollut hieno paikka, mutta nykyään tosi kehnossa kunnossa. Hotelli on valtava, täällä on kasino, golfkenttä, lapsille suunnattu vesipuisto, ajorata, . Meidän "standard"-huoneessa ei ole lainkaan ikkunaa, joka ilmoitettiin siinä vaiheessa, kun olimme vastaanottotiskillä. Huoneen lattiaa peittää tahriintunut kokolattiamatto, eteisen laattalattian reunat ovat värjäytyneet tummanruskeiksi, todennäköisesti vesivahingon jäljiltä (kylpyhuoneessa on kylpyamme.) Palvelu on todella kehnoa, eikä siitä jaksa tässä edes aloittaa. Kaiken kukkuraksi meidän huoneessa oli ilmeisesti käyty tänään päivällä kun oltiin syömässä. Siivoaja ei käy huoneessa, ellei siivousta erikseen halua. Oltiin laitettu ovi kiinni huolella (kummatkin muistavat kuinka vielä tarkistettiin, että se on lukossa), ja ripustettu oveen "do not disturb"-lappu. Kun palattiin syömästä, huomattiin että ovikortin raosta sojotti jokin metallikappale (joka oli osa lukkomekanismia) ja ovessa riippunut lappu oli nyt taittuneena puoliksi oven välissä, eikä ovi ollut enää lukossa. Mitään ei ole onneksi ainakaan hävinnyt, arvotavarat oli kassakaapissa, läppäri työpöydän vetolaatikossa ja rinkoissa lähinnä vaatteita. Selviteltiin asiaa hotellin henkilökunnan kanssa, mutta asia ei oikein johtanut mihinkään. Illemmalla muutama työntekijää kävi tarkistamassa lukon. Se toimi ihan hyvin, mutta se me tiedettiinkin jo. Viimeinen henkilö, joka soitti huoneeseen vielä lopuksi oli ainoa työntekijä joka  sentään tajusi pahoitella tapahtunutta ja tarjosi uutta huonetta. Ollaan kuitenkin lähdössä aamulla kohti lentokenttää jo 5.30, joten ei haluttu uutta huonetta. Ainoana positiivisena asiana tästä hotellista voi sanoa että pihalla on 50 metrinen uima-allas, ja "kylpylän" yhteydessä sauna. Käytiinkin päivällä uimassa matkaa, ja illalla saunomassa. Sauna oli ihan okei, kyllä siellä jonkinmoiset löylyt sai. Sisäänpääsy oli 350 pesoa per henkilö (n. 7 euroa). Miesten ja naisten sauna oli erikseen.

Huomenna onkin Hong Kongin vuoro. Toivottavasti ei jouduta pettymään yhtä pahasti meidän seuraavaan majapaikkaan :) Toisaalta odotukset eivät ole korkeat, koska siellä meidän majapaikkana toimii hostelli/b&b, kun taas tämän piti olla 4 tähden hotelli. Huomenaamuna herätyskello soittaa 5.00!

Bohol / Panglao

Tämänkertainen majapaikka on nimeltään Alona42 Resort Panglaon saarella isomman Boholin kupeessa. Laivamatka Cebusta Taglibaranin kaupunkiin Boholille kesti noin pari tuntia, josta napattiin taksi ja puolen tunnin päästä oltiinkin jo perillä. Paikan suosituin ranta on Alona beach, jonka varrella on valtava määrä eri resorteja, sukelluskouluja, ravintoloita ja baareja. Alona42 on onneksi noin 300 metriä rannasta hiljaisen tien varrella, joten täällä saa olla omassa rauhassaan. Paikka on suhteellisen uusi, joten kaikki on vielä siistiä ja ehjää! Yhden yön hinta on vain 1500 pesoa, eli noin 28€. Huoneessa on ilmastointi ja oma wc+suihku. Uima-allasta ei ole, mutta omistaja on tehnyt viereisen resortin kanssa diilin, että heidän allastaan voi käyttää, kunhan maksaa 200 pesoa, tai käyttää saman verran rahaa ravintolassa/baarissa. Vielä ei ole päästy altaalle asti, joka päivä on riittänyt niin paljon tekemistä! Saarella tuntuu olevan todella paljon saksalaisia! Paikan omistaja on saksalainen ja joka puolella on tarjolla olutta ja makkaraa, yhden resortin valikoimaan kuuluu perjantaisin "Oktoberfest" buffet, jossa 1000 pesolla saa syödä ja juoda niin paljon erilaisia makkaroita, lisukkeita ja olutta kuin jaksaa! 

Resortilla majailee kolme kissaa, yksi emo ja sen kaksi pentua. Pennutkin ovat jo aikuisia ja niistä toinen jo raskaana! Vähän ovat ujoja, mutta antavat silittää ja ovat muutenkin söpöjä. Onpas hyvin valittu paikka taas! :> Toinen pennuista oli eilen leikattavana ja oli tänään häkissä tokkuraisena :( Kuvassa emokissa, yrittää esittää hankalasti tavoiteltavaa!

Alona Beach, päivä oli vähän pilvinen, eikä ranta oikein pääse oikeuksiinsa. Lauri oli sukeltamassa torstaina, joten Pauliina haahuili rannalla heti kun sää salli. Koitetaan napsia sunnuntaina lisää kuvia paremmalla menestyksellä. Parhaat sukelluspaikat on Balicasag saaren ympäristössä, jossa olikin todella upeat maisemat. Ensimmäisen sukelluksen lopuksi tuli vastaan muutamia kilpikonnia, isoin niistä reilu 1,5 metriä pitkä! Toisella sukelluksella muutama Jättiläis barracuda -parvi ja todella iso Jackfish -parvi, joka näytti suurinpiirtein tältä. Kyseinen video on samalta alueelta, mutta näköjään vuodelta 2010.. Tunnelmat oli kutakuinkin samat,  yhtäkkiä tajusi ettei aurinkoa enää näkynyt, kun kaloja oli niin paljon!

Perjantaina otettiin koko päiväksi kuski ja käytiin kiertämässä saarten parhaat nähtävyydet. Kristinusko on todella vahvasti läsnä ja se näkyy joka puolella. Kun laiva lähti Cebusta liikkeelle, kajahti kaiuttimista ilmoille siunaus laivamatkalle. Vanhoja kirkkoja oli jokaisessa pienessä kaupungissa matkan varrella ja sivuvaunumopoissa on aina eri lainaus raamatusta tai jokin uskonnollinen iskulause.. Vasemmanpuoleinen kuva on kuskimme autosta, Jeesuksen ja Marian lisäksi taustapeilissä roikkuu pieni tarsier pehmolelu (niistä lisää tuonnempana). 

Ensimmäinen etappi oli Chocolate Hills (suklaakukkulat). Nimi tulee kukkuloiden väristä, kun kuivan kauden aikana kukkuloita peittävä ruoho kuivuu ja muuttu ruskeaksi. Yksittäisiä kukkuloita on alueella 1300-1700 kappaletta ja ne ovat muodostuneet korallista aikojen saatossa. Itse (Lauri) uskon tarinaan, jonka mukaan jättiläismäinen vesipuhveli söi alueen kaikki ruokavarannot ja syötyään liikaa, paskansi ympäri tannerta ja kukkulat ovat itseasiassa puhvelin jätöksiä. Huomattavasti uskottavampi selitys, kukkuloiden värityskin sopii tarinaan..

Pitihän siellä nyt vähän poseerata..

Sisäänpääsy näköalapaikalle maksoi 50 pesoa per henkilö. Jyrkkä mutkitteleva tie johti tasanteelle, josta pääsi vielä rappusia pitkin kukkulan laelle. Ympärillä näkyi satoja kukkuloita ja niiden välissä metsää, riisipeltoja ja jonkin verran asutusta.

Seuraava etappi oli yksi Boholin monista tarsiereille pyhitetyistä suojelualueista. Alue oli suljettu ja sisäänpääsy oli 50 pesoa per henkilö. Otukset ovat reviirillisiä, joten ne on helppo bongata aina tietystä paikasta. Öisin ne metsästävät ja liikkuvat ympäri aluetta, mutta päivällä ne palaavat omalle puulleen. Alueella meni polku, jonka varrella oli useita punaisia nauhoja, jonka luota tarsierit löytyi. Reitillä oli myös useita oppaita, jotka vahtivat vieralijoita ja kertoivat lisää otuksista. Tarsierit ovat maailman toiseksi pienin kädellinen laji, pituutta niillä on yleensä 10-15 cm, jonka lisäksi niillä on piiskamainen pitkä häntä. Otukset oli puoliunessa puissa, eivätkä juuri liikkuneet, mitä nyt silmiään raottivat kun ihmiset metelöivät. Suloisia nyrkinkokoisia karvapalleroita, mutta myös ahdistavia mulkoilevine jättimäisine silmineen!

Seuraava pysäkki oli reilu 7 metriä korkea Mag-Aso vesiputous, jossa pääsi myös pulahtamaan. Vesi oli mukavan viileää, mutta ihan tervetullut piristys kuumaan päivään.

Aikaa riitti vielä, joten käytiin katsastamassa Hinagdanan luola, joka on yksi Boholin ja Panglaon monista luolista. Hinagdanan on tippukiviluola, jonka keskellä on todella kirkas järvi. Opas yllytti myös uimaan, mutta wikipedian mukaan vesi saattaa olla myrkyllistä, joten jätettiin uiminen tällä kertaa väliin. Luolan suuaukko vilisi turisteja ja pääskysiä. Luolan lattia oli täynnä toinen toistaan äänekkäämpiä turisteja ja oppaita ja luolan katto täynnä pääskysiä..

Kuski ehdotti vielä lopuksi vierailua yhdelle saaren resorteista, Bohol Bee Farmille. Hieman syrjäinen paikka, mutta sitäkin upeampi. Paikka on saanut paljon kehuja mm. Tripadvisorissa ja tunnelma oli upea lyhyen vierailunkin aikana. Kyseessä on luomutila, jossa kasvatetaan paljon erilaisia yrttejä, salaattia, kasviksia jne, joita hyödynnetään ravintolassa ja jalostetaan myyntiin. Kierroksen jälkeen syötiin vielä paikan päällä valmistetut luomujätskit!

Lähikaupan valikoimasta löytyi myös aika kasa lääkkeitä. Pauliina on toista päivää flunssassa ja napattiin kaupasta mukaan Strepsils -kurkkupastilleja.

Lauantaina käytiin snorklausreissulla viereisellä Balicasag -saarella. Vene (taustalla JB) ja kuski maksoi 1500 pesoa koko päiväksi. Kannelle olisi mahtunut ehkä kuusi ihmistä istumaan. Snorklauspaikalla ei sallittu isoja veneitä, joten rantaudutiin JB:llä ja hypättiin etualalla näkyvän pienen paatin kyytiin. Neljättä ei olisi kyytiin mahtunutkaan ja opas meloi meidät noin 50 metriä rannasta olevalle snorkalauspaikalle. Vesi oli todella matalaa ja kalat ja koralli erittäin lähellä! Opas toi meidät matalan osuuden reunalle, jostai alkoi tiputus ties kuinka syvälle. Koralli jatkui reunan yli ja bongattiin pienehkö kilpikonnakin mutustelemassa levää noin 10 metrin syvyydessä. 

Lounas nautittiin saarella, mustekalarenkaita Laurille ja kalafilee Pauliinalle. Kuvassa keittiö.

Saarelta tultaessa pysähdyttiin Virgin Island nimiselle "saarelle", joka ei ole kuin pieni hiekkasärkkä meren keskellä. Saaren omistaa yksityishenkilö, mutta ei yllättäen veloita mitään rannalle kiipeämisestä. Keskellä saarta on jonkin verran puita ja muutama pieni hökkeli, eikä juuri mitään muuta. Vesi oli onneksi matalalla, joten päästiin rantautumaan pitkälle hiekkasärkälle, jota pitkin pääsi kävelemään saarelle. Koko matka ollaan ihmetelty, missä piileskelee päällekäyvät kaupustelijat, mutta nythän ne löytyi! Alona beachilla oli paljon kaupustelijoita, ja ainakin kokoon verrattuna Virgin Islandilla niitä oli todella paljon! Ei tarvita kuin muutama tolppa maassa, jonka päälle viritetään pressu ja myyntikoju on valmis. Tarjolla oli merestä kerättyjä isoja simpukoita ja kaiken maailman kotiloita, kylmää juotavaa, merisiiliä syötäväksi (!) ja jos jonkinmoisia koruja..

Suomesta kuului muuten iloisia uutisia: Pauliinan artikkeli hyväksyttiin The journal of trauma and acute care surgery -lehteen! Samalla tuli ohjaajalta viesti, että seuraavaa artikkelia pitäisi saada pikaisesti alulle. Odotettavissa on kova urakka Suomeen palatessa.

Hello Ma'am! Good evening Sir!

Malapascuan saari on nähty ja koettu. Sää oli paikoin epävakaista ja välilllä jouduttiin hengailemaan sisällä. Majapaikkana toimi tällä kertaa Slam's Garden Resort, joka oli aidoin eristetty ulkomaailmasta. Sisäpihalla oli mukavan vihreää, nurmikolla puiden varjossa muutama lepolasse, ravintola ja pienen pieni baari ja yhdistetty respa. Resort ei ollutkaan rannalla niin kuin oltiin kuviteltu, mutta ihan sama mihin suuntaan lähti kävelemään, päätyi joka tapauksessa mereen! Lähimpänä oli sataman virkaa ajava Logon ranta, joka oli täynnä veneitä, eikä oikein houkutellut auringonpalvojia tai uimareita. Rannalla oli tosin muutama resort ja saaren ehkä paras (ja kallein) ravintola, ehta italialainen Angelina. Saari oli ainakin Thaimaan saariin verrattuna todella puhdas, eikä roskia juurikaan ollut nurkissa. Vesipulloja ei myyty paljoa ja tapana oli täyttää oma pullo uudestaan esim. ravintolasta. 

Bounty Beach, Malapascuan isoin ranta.

Slam's Garden Resort

Saari on todella pieni! Pituutta noin 2,5 km ja leveyttä vain 1 km, joten saaren pystyi tutkimaan läpikotaisin kävellen. Tiet olivat pääosin hiekkateitä, jotka olivat oikestaan vain rakoja hökkeleiden ja rakennusten välissä. "Keskustasta" löytyi myös muutama leveämpi betonitie, mutta pääosin tiet olivat palmujen ja muiden esteiden ohi kiemurteleviä hiekkapolkuja.

Saarta kiertäessä käytiin myös majakalla, johon ei harmi vaan päästy ylös asti, kun ketään ei ollut paikalla. Nähtiin majakka jo pitemmän matkan päästä, mutta ei polkua mikä olisi johtanut majakalle. Viisi koululaista oli kävelemässä koulusta kotiin ja kyselivät lähes täydellisellä englannilla mihin ollaan matkalla. Saatiin porukka oppaaksi ja löydettiin majakalle, reittiä ei olisi omin päin luultavasti löydetty, joten maksettiin lapsille palkkioksi 10 pesoa jokaiselle. Näkymät oli upeat majakan juureltakin joten ihailtiin hetki maisemia ja napattiin muutamia kuvia. Valaistus oli mahtava, kun aurinko oli jo laskemaan päin. Kuvan ottamisen jälkeen ei mennyt kuin 15 minuuttia ja taivas halkesi! Laitettiin kamera äkkiä piiloon mukana olleeseen vedenkestävään pussukkaan ja lampsittiin takaisin kämpille. Oltiin kalsareihin asti läpimärkiä, mutta eipähän ollut kuuma enää :D

Slam's Gardeniin johtava tie..

Lähikauppa, näitä löytyi joka nurkalta, toiset isompia, toiset pienempiä. 

Ihmiset asuivat paikoitellen todella epäilyttävän kuntoisissa hökkeleissä. Suurin osa saaren taloista näytti tältä. Nähtiin myös muutama hienompi talo, vieri vieressä aaltopeltihökkeleiden kanssa. Paikalliset olivat alkeellisista elinoloista huolimatta iloisia, hymyilivät ja tervehtivät ystävällisesti, vaikkeivat aina edes kaupitelleet mitään. 

Vasemmalla keittiö, vastaavanlaisia virityksiä näkyi useita. Oikealla jonkun asunto.

Vesi oli aika kirkasta!

Ravut rantavedessä :>

Välillä oli pilvistä, onneksi..

Vasemmalla pidemmällä keskustasta sijaitsevan resortin asukki. Oikealla kuva saaren pohjoisosaan johtavasta tiestä.

Ruoho oli vihreämpää piikkilanka-aidan toisella puolella. Takana siintää meri..

..ja samalla aidalle oli ripustettu myös pyykkejä.

Vuokrattiin kolmeksi tunniksi oma vene ja kuski snorklausreissulle, hinnaksi tuli loppujen lopuksi 1000 pesoa (vajaa 20 €). Pysähdyttiin kolmessa eri paikassa ja nähtiin mm. toisen maaimansodan aikaan upotettu Japanilainen maihinnousuvene, joka oli tosin aika monessa palassa. Paikalle tuli yhtä aikaa meidän kanssa viisi muutakin venettä ja yli 20 snorklaajaa. Kaloja ei juurikaan näkynyt, eikä hylky itsessään ollut järin kiinnostava. Mielenkiintoa laski entisestään sadat paikalla uiskennelleet pienet meduusat, joita vesi oli täynnä! Noustiin vedestä ja kroppa kirveli ympäriinsä. Tiedusteltiin kuskilta oliko kyseessä meduusat ja niitä on kuulemma paikalla aina. Kiva kun kertoi :D Kaksi muuta kohdetta oli mielenkiintoisempia ja toisella niistä piti maksaa 50 pesoa per snorklaaja "koralliriutan suojelemiseksi." Kaksi huomattavan rikollisen näköistä miestä putputti pienellä paatilla rannasta laivan viereen ja keräsi rahat. Saatiin kuitti maksusta, joka olikin yllättävän virallisen oloinen lappu!

Kahtena aamuna Lauri kävi sukeltamassa, ensimmäisenä oli tarkoitus sukeltaa -88 uponneen matkustajalaiva Dona Marilynin hylylle, mutta huonot sääolosuhteet muuttivat suunnitelmaa ja tilalle tuli kaksi sukellusta muissa kohteissa. Toisena päivänä herätys soitti 4:25 ja sukelluskohteena oli Monad Shoal, joka on kettuhaiden (Thresher Shark) puhdistuspaikka. Aamuherätys oli kyllä vaivan arvoinen jo mahtavan auringonnousun ansiosta ja sukelluksella nähtiin useita haita lähietäisyydeltä! Mahtava kokemus! Omia kuvia ei valitettavasti ole, mutta samoilla sukelluksilla mukana ollut Adam lupasi lähettää kuvia, kunhan pääsee kotiin!

Seurattiin yhtenä iltana myös mahtavaa auringonlaskua! Sää oli hieman pilvinen, mutta maisemat oli silti upeat. Kaiken kokoiset kalastaja-alukset alkoivat lipumaan hiljalleen kohti merta ja tunnelma oli uskomaton. Taivaanrannassa näkyi uhkaavia pilviä ja auringonlaskun lisäksi sai ihailla raivoavaa ukkosmyrskyä viereisen saaren yllä.

Palattiin eilen Malapascualta takaisin Cebun kaupunkiin rentoutumaan pariksi päiväksi. Täytetään shampoo- ja aurinkorasvavarastot ja pesetetään pyykkiä. Hotellin vieressä on iso ostoskeskus, jossa on kaikki mahdollinen. Kevyen shoppailun ja ruokailun jälkeen bongattiin ostarilta parturi ja käytiin ehostamassa kuontaloita. Pauliina otti pesun ja leikkasi muutaman sentin latvoista, hintaa tuli 200 pesoa eli vajaa 4 euroa. Lauri otti hiusten leikkuun, johon sisältyi lopuksi myös rentouttava (mutta turhan lyhyt) päähieronta, hintaa vain 100 pesoa. Paikka oli aikamoinen liukuhihnatehdas eikä lopputulos ollut paras mahdollinen. Tänään loikoiltiin altaalla muutama tunti ja pyörähdettiin uudestaan ostoskeskuksessa. Käytiin taas kaupoissa ja bongattiin toinen parturi ja Lauri kävi parantelemassa kampausta ja lopputulos oli tällä kertaa loistava! Hinta oli 250 pesoa, mutta leikkauksen lisäksi hintaan kuului hiusten pesu. Malapascualla olisi ollut myös parturi, johon Lauri meinasi mennä, mutta seuraavassa kadunkulmassa nähtiin tyttö plokkaamassa täitä äitinsä päästä ja päätettiin jättää viidakkoparturi väliin! Parturi oli muutenkin vain neljä vanerilevyä palmunlehdillä katettuna ja kun parturoitavaa ei riittänyt, mestari veisteli puisia matkamuistohaita myytäväksi. Ostarilla oli myös elokuvateatteri ja käytiin katsomassa uusin Bond. 

Ylihuomenna suunnataan Cebusta laivalla Boholin saarelle seuraavaan rantakohteeseen.